Useimmat pietarsaarelaiset mieltävät usko, toivo ja rakkaus symbolit – ristin, ankkurin ja sydämen – jouluun ja joulunviettoon ja näkevät mielessään nuo suuret valokoristeet, jotka joka vuosi ripustetaan Pietarsaaren Isokadun ylle.
Symbolit ovat luonteeltaan uskonnollisia, mutta niiden yleiseettinen leima selittänee symbolienerityisesti 1600-luvulla saaman suosion. Ne löytyvät puisten huonekalujen kaiverruksista, sineteistä, onnittelutauluista ym. Symbolit ovat olleet erityisen pidettyjä merimiesten keskuudessa. Niitä on käytetty merimieskirstujen koristeena ja jopa tatuointiaiheena.
Luultavasti niiden liittyminen merimiesammattiin teki niistä näinkin pitkäaikaisen Pietarsaarelaisen perinteen, sillä ne ovat vielä nykyäänkin tärkeä osa pietarsaarelaisten yleistä joulunviettoa. Joulua vietetään kristillisessä maailmassa perhejuhlana, jolloin perheet vahvistavat yhteenkuuluvuuttaan. Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, että näin merimieskaupungissa varsinkin jouluna vaalittiin symbolia, joka vei ajatukset niihin pietarsaarelaisiin merimiehiin, jotka eivät voineet viettää joulua kotona rakkaidensa parissa. Monien perheiden isä ja poika tai pojat eivät voineet osallistua joulunviettoon kotona pitkien merimatkojen takia.
Joulua vietetään vuoden pimeimpään aikaan ja pimeyden häivyttäminen on aina ollut tärkeä osa joulua. Ennen vanhaan kovin pimeät kaupungit valaistiin jouluna lyhdyin ja joulutähdin ja jouluristi nostettiin pihojen salkoihin. Valaistuksen luominen oli siis varsinaisesti usko-toivo-rakkaus-perinteen idean perustana.
Milloin ensimmäiset symbolit sitten ripustettiin? Todistettavasti Pietarsaaressa oli joulukatu 1850-luvulla, mutta silloin Isokadun symbolit olivat kaksi ristiä ja ankkuri niiden välissä. Varmuudella tiedetään sydämen olleen yhtenä symboleista vuonna 1913, jolloin kaupunki oli ottanut järjestämisvastuun ja asennutti sähkölamput symbolit muodostaviin lyhtyihin. Sydän oli ollut vaikea työstää lyhdyksi, jossa käytettiin talikynttilöitä. Itse lyhdyt oli tehty puukehikoista, jotka oli päällystetty öljyyn kastetulla paperilla, jotta valo pääsisi paremmin läpi.
Isokadun kauppiaat vastasivat aluksi valaistusjärjestelyistä. Kaupunki otti tehtävän hoitaakseen sen muututtua työlääksi, ja yritti korvata symbolit torille tuodulla kuusella vuosina 1906 ja 1907. Kaupunkilaiset vaativat kuitenkin joulukatunsa takaisin, ja niin perinne elvytettiinkin ja järjestys oli palautettu. Jo silloin olivat symbolit niin juurtuneet kaupunkilaisten mieliin, että niiden katsottiin olevan korvaamaton osa Pietarsaaren joulunviettoa. Ja perinne elää…
Pietarsaaren kaupunginmuseo /Kristina Lundström-Björk, kääntäjä KK